A

Kaupungin taidekokoelma

Järvenpään kaupungin julkisen taiteen kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä noin 500 teosta, jotka ovat pääsääntöisesti esillä kaupungin julkisissa tiloissa. 

Pekka Jylhä: Joutsenet
Sijainti: Kävelykatu Janne

Joutsenet_nettiin

Keskellä kävelykatu Jannen vilinää sijaitsee kolme sinistä Tuusulanjärven suuntaan tiirailevaa joutsenveistosta. Pekka Jylhän suunnittelemat veistokset muistuttavat muodoltaan nuottiavainta. Myös joutsenia ympäröivät penkit, roskakori ja aukion alusta ovat saaneet sinisen värin. Vuonna 2001 valmistuneen kävelykatu Jannen suunnittelussa kantava teema perustui musiikkiin. Katua rytmittävät eriluonteiset ja eriväriset aukiot. Kerrotaan, että Sibelius kuuli sävellajit erilaisina väreinä. Sininen oli Sibeliukselle A-duurin väri. Katua reunustavat myös siipivalaisimet, ja ne kuvaavat kaupungin yllä liitäviä lintuja: joutsenia ja kurkia - lintuja, joita Ainolassa odotettiin ja seurattiin keväisin ja syksyisin. Jylhän teoskokonaisuus on osa Jannen katukuvaa, eikä se ole perinteisessä mielessä monumentti. Joutsenilla ei ole jalustaa, ja niiden pyöreät muodot ja sileä pinta houkuttelevat koskemaan ja kiipeilemään. Teoskokonaisuus on julkisena taiteena helposti lähestyttävää ja luo paikalle henkeä.

 

Rolf Westphal: Kolmisointu, 1979
Sijainti: Ystävyydenpuisto
Materiaali: teräs, betoni
julkinen_kolmisointu

Rantapuiston nurmikoilla, hieman puiden latvojen yläpuolella kohoaa keltaisia kaaria. Kyseessä ei kuitenkaan ole Mc Donald´sin logo vaan Suomen suurin julkinen veistos Kolmisointu. Toisiinsa nojaavista kaarista koostuva kolmiosainen Kolmisointu on ihastuttanut ja vihastuttanut kaupunkilaisia elokuusta 1979. Kolmisoinnun pystyttämisen taustalla oli Art Tuusulanjärvi -yhdistys ja erityisesti sen puheenjohtaja Pauli Hyppönen. Hyppönen hankki rahoituksen veistoshankkeelle paikallisilta kummiyrityksiltä. Veistoksen toteuttajaksi valittiin teksasilainen "rakenteellista tyylisuuntaa" edustava kuvanveistäjä Rolf Westphal. Yhdistys lahjoitti veistoksen kaupungille. Veistos oli työnimeltään "Rakentaja". Nimikilpailun kautta kaupunkilaiset antoivat veistokselle nimen Kolmisointu. Monumentaalisen kokoisella veistoksella on korkeutta 11 metriä ja sen suurin leveys 60 metriä. Painoa sillä on 27 tonnia. Veistos hitsattiin Wärtsilän pajalla Järvenpäässä. Aluksi teos oli myös valaistu. Teräksinen veistos on maalattu keltaiseksi, jotta se sointuisi pimeän talven jälkeen keväällä kukkiviin voikukkiin, sanoo teoksen suunnittelija Rolf Westphal. Taiteilija Antero Kare kuvaili teoksen paljastusvuonna, että "..veistos on magneettirauta, hevosen luokki, hämähäkki, aurinkokello, Texasin keltaruusu. Se on kaikkea tätä ja paljon muuta siksi, että se ei ole suoraan mikään mainituista" Westphalin abstrakti teos jättää tilaa jää jokaisen omille mielleyhtymille ja tulkinnoille. Wesphal itse toivoi, että järvenpääläiset näkevät veistoksen aina uutena ja erilaisena vuodenaikojen muuttuessa.

 

Erkki Eronen: Pikku Kalle, 1980
Sijainti: Valtion virastotalon edessä
Materiaali: pronssi
julkinen_pikkukalle
Erkki Erosen veistämä vitseistä tuttu Pikku-Kalle istuu puun oksalla lakki päässään, ritsa kädessään. Teoksessa realistinen ilmaisu yhdistyy pelkistetympään muotokieleen, jota on havaittavissa erityisesti puun rungossa. Leikkisän pronssiveistoksen tilasivat Järvenpään yrittäjät ja nuorkauppakamari ja se paljastettiin loppiaisena 1980.

 

Erkki Eronen: Sibelius patsas, 1964
Sijainti: Kulttuuripuisto, Kirjaston vieressä
Materiaali: pronssi
julkinen_sibelius
Kulttuuripuistossa voi tavata päiväkävelyllään Ainolan suuntaan tähyilevän säveltäjä Jean Sibeliuksen kävelykeppeineen ja hattuineen. Erkki Erosen veistämä pronssinen Sibelius -patsas paljastettiin 27. syyskuuta 1964 Tapiola -puistossa, Mannilantiellä. Nykyiselle paikalleen, kirjaston viereiseen puistoon, patsas siirrettiin vuonna 1994.

Patsaan synty kytkeytyy 1960-luvun alussa järjestettyyn Sibelius-monumentin veistoskilpailuun. Sibelius-seura järjesti kaksiosaisen muistomerkkikilpailun, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltusen abstrakti työ Passio Musicae, joka sijoitettiin Helsingin Taka-Töölöön Sibeliuksen puistoon. Myös Erkki Eronen osallistui kilpailuun ehdotuksellaan Sibeliuksen näköispatsaasta. Sibeliuksen suku mielistyi Erosen kilpailuehdotukseen ja tilasi patsaan säveltäjästä Eroselta. Sibelius-seura lahjoitti teoksen silloiselle Järvenpään kauppalalle.

Sibeliuksen piirteet olivat tulleet Eroselle aikaisemmin tutuiksi tämän työskennellessä Wäinö Aaltosen oppilaana, jolloin hän veisti oppilastyönään toisinnon Väinö Aaltosen Sibeliuksen muotokuvasta. Vaikka Sibelius oli Eroselle entuudestaan tuttu veistettävä, hän ei ollut koskaan nähnyt säveltäjää elävänä. Eronen halusi parannella kilpailuehdotustaan ja pyysi Sibeliuksen vartalon malliksi tuttavansa kirurgi Juhani Railon, jonka olemus valokuvissa muistutti Erosen mielestä Sibeliusta. "Näin myöhemmin Sibeliuksesta kuvatun lyhytfilmin, jossa hän on päiväkävelyllä. Sitten hän pysähtyy samanlaiseen asentoon, johon olin jo veistänyt hänet", Eronen kertoo. Eronen onnistui vangitsemaan teokseensa Sibeliuksen hahmon elävästi.

 

John Munsterhjelm: Sonni 1913
Sijainti: Maatalousnormaalikoulun pihalla
Materiaali: pronssi
julkinen_sonni

John Munsterhjelmin veistämä sonni Gray sijaitsee entisen Maatalousnormaalikoulun pihalla. Sonni on Järvenpään ensimmäinen julkinen veistos ja ollut monessa mukana ennen kulkeutumistaan Järvenpäähän. Patsaan teetätti Viipurin Suurmerijoen kartanon isäntä Maximilian Neuscheller tiluksilleen vuonna 1913. Munsterhjelm sai tehtäväkseen ikuistaa Skotlannista tuodun ayrshire-sonnin näköispatsaaseen. Neuschellerit myivät kartanon vuonna 1926 Suomen valtiolle, ja se siirtyi armeijan käyttöön. Kun Suomi menetti Viipurin toisessa maailmansodassa, suomalaiset sotilaat ottivat sonnipatsaan mukaansa kartanon mailta. Patsas kuljetettiin Riihimäen varuskuntaan. Myöhemmin valtio luovutti sonnin Maa- ja metsätalousministeriölle, joka lahjoitti sen Järvenpään vuonna 1929 valmistuneelle Maatalousnormaalikoululle.