A

Sopimus lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta

Asuminen
Eron jälkeen vanhempien on ratkaistava, asuuko lapsi isän vai äidin luona. Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Mietittäessä lapsen asuinpaikkaa on tärkeää ajatella kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä. On toivottavaa, että lapsen elämä muuttuu niin vähän kuin mahdollista vanhempien erosta huolimatta.

Myös lapsen vuoroasuminen molempien vanhempien luona on mahdollista, mutta lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä paikassa. Vuoroasumista harkittaessa on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso, vanhempien asuntojen sijainti toisiinsa nähden sekä lapsen päivähoitopaikkaan tai kouluun. Varttuneimpien lasten kohdalla myös heidän mielipiteellensä on annettava arvoa järjestelyyn liittyen.

Vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta joustavuutta ja yhteistyökykyä. Vuoroasumisen lähtökohtana tulisi olla lapsen tarpeet, eikä ratkaisun lähtökohtana saisi olla esimerkiksi vanhempien taloudelliset intressit.

Lapsen asumista koskevalla ratkaisulla on merkitystä mm. lapsen päivähoitopaikan ja koulupiirin määräytymiseen. Asumistukea ja lapsilisää myönnettäessä lapsi voidaan huomioida vain yhden ruokakunnan jäsenenä.

Tapaamisoikeus
Vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeudesta keskenään tai tehdä asiaa koskevan sopimuksen lastenvalvojan luona. Mikäli vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen asunpaikasta ja tapaamisoikeudesta, he voivat yrittää sovitella asiaa perheasioiden sovittelussa tai viedä asian tuomioistuimen päätettäväksi. Jos tapaajavanhempi ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, kyseeseen voi tulla tuetut tai valvotut tapaamiset. Niistä saa lisätietoa perheoikeudellisesta yksiköstä.

Mitään yhtä lakisääteistä tapaamismallia ei ole. Perinteinen malli on se, että lapsella on tapaamisoikeus muualla asuvaan vanhempaansa joka toinen viikonloppu sekä kesällä tietyn ajan. Lisäksi vanhemmat usein sopivat tietyn/tietyt arkiviikonpäivät, jolloin lapsi ja tapaajavanhempi voivat viettää aikaa keskenään, esimerkiksi yhteisen harrastuksen parissa. Usein vanhemmat sopivat etukäteen myös siitä, miten lapset tapaavat toista vanhempaansa juhlapyhinä ja koulujen loma-aikoina.

Myös muunlaisia tapaamiskäytäntöjä voidaan vahvistaa. Aivan pienten lasten kohdalla on tärkeää, että tapaamisia on riittävän usein, mieluiten useita kertoja viikossa ja lyhyemmän ajan kerrallaan. Lapsen kasvaessa tapaamisaikoja voidaan pidentää ja tapaamiset voivat olla harvemminkin.

Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sen tärkeämpää on, että tapaamiset on selkeästi sovittu vanhempien kesken ja että lapsi tietää tapaamisjärjestelyjen olevan vanhempien vastuulla. Tapaamissopimus voidaan tehdä myös määräaikaisena ja tarkistaa sitä tarvittaessa, esim. lapsen aloittaessa päivähoidon tai koulunkäynnin.

Pääsääntöisesti lasta tapaava vanhempi vastaa tapaamisoikeuden aiheuttamista kustannuksista. Vanhemmat voivat myös neuvotella tapaamiskulujen jakamisesta. Tämä on tarpeen erityisesti silloin, kun välimatka on pitkä tapaajavanhemman ja lapsen välillä.

 Lue lisää Usein kysytyt kysymykset -kohdasta