Takaisin listaukseen
Blogi

Järjen päättäjät

Järvenpäättäjät

Axel Oxenstierna oli Ruotsin valtakunnankansleri 1600-luvulla. Hän toimi yhden kuninkaan ja yhden kuningattaren tärkeänä avustajana ja jonkin aikaa koko valtakunnan sijaishallitsijana. Hänet luetaan Ruotsin historian suurimpien valtiomiesten joukkoon ja hän oli mukana merkittävissä uudistuksissa. Useimmat meistä eivät silti tietäisi hänestä mitään, ellei hän olisi 30-vuotisen sodan jälkeen kirjoittanut kirjettä pojalleen rohkaistakseen tämän itseluottamusta. Nuoremman Oxenstiernan oli määrä edustaa maataan rauhanneuvotteluissa ja hänen epäröidessään kykyjään tässä mittavassa tehtävässä, hänen isänsä kirjoitti kuuluisat sanansa: ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”.

Tästä on tullut lentävä lause, joka otetaan käyttöön, kun ollaan tyytymättömiä tai pettyneitä hallintoon – EU:ssa, Suomessa tai vaikka kotoisessa Järvenpäässä.

Minä törmään keskusteluissa jatkuvasti siihen, miten tyhmiä päättäjiä meillä on ja miten huonoja päätöksiä tehdään. En suinkaan ole aina eri mieltä. Demokratialle on ominaista ensinnäkin tuottaa päätöksiä, joihin kukaan ei ole täysin tyytyväinen ja toiseksi mahdollisuus niiden laajaan ja terävään kritiikkiin. Kyse ei ole järjestelmän viasta, vaan sen ominaisuudesta.

Kun päättäjät valitaan vaaleilla, on vain äänestäjistä kiinni, valitaanko järkeviä vai ei. Vaalimainoksia katsoessa järki yleensä loistaa poissaolollaan, tunteisiin niissä vedotaan niin oikealla, vasemmalla kuin keskelläkin ja jossain siellä rajamailla, jotka eivät kuulu oikein mihinkään kategoriaan. Ehdokkaan pitää tuntua itselle sopivalta ja siihen voi vaikuttaa sijoittuminen aakkosjärjestyksessä, ehdokasnumero, hiusten väri, lemmikkieläin, asuinalue, ammatti tai vaikka parisuhdestatus.

Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa. Päinvastoin. Jos ehdokasta ei saisi valita sen mukaan, mikä itseä miellyttää, ei enää olisi kyse demokratiasta. Ja jos demokraattisesti valittuja päättäjiä ei saa kritisoida, ollaan menossa huolestuttavaan suuntaan, tielle, jonka päässä on johtaja, jota ei enää saa muuta kuin ylistää.

On vain hyvä ymmärtää, että demokratia ei siten tuota ensisijaisesti järkeviä päättäjiä, vaan päättäjiä, jotka ovat viehättäviä, taitavia puhumaan, luottamusta herättäviä ja enemmän tai vähemmän varakkaita. He saattavat olla viisaita ja järkeviä ja hyväntahtoisia ja asiantuntevia ja usein ovatkin, mutta se on ennemmin sivutuote.

Omituista kyllä, samantapainen tilanne oli Oxenstiernan aikaan. Kuningasvalta ei tuota ensisijaisesti järkeviä hallitsijoita. Se tuottaa hallitsijoita, joilla on sopiva sukutausta ja joko reilusti röyhkeyttä tai hyvät diplomaattiset kyvyt, jos hän haluaa hallintokaudestaan pitkän.  Järki varmasti auttaa siinä tehtävässä, mutta ei ole missään nimessä sen edellytys.

Jos haluaisimme tulla hallituksi ennen kaikkea järjellä, siihen sopisi varmaan parhaiten Platonin ihannevaltio. Hallintoyksikkönä olisi hillityn kokoinen kaupunki, jossa valtaa käyttäisivät ammattiajattelijat, jotka olisivat ehtineet jo hyvään kypsään keski-ikään ja käyneet läpi pitkän koulutuksen, jotta nuoruuden pahimmat haihattelut ja ylilyönnit vältettäisiin. Perhe olisi tuntematon käsite, jotta sukulaisten suosiminen hallinnossa eli nepotismi vältettäisiin. Ihmiset koulutettaisiin kykyjensä mukaan ja erottelu luokkiin tapahtuisi jo varhain lapsuudessa.

En edes jatka tästä eteenpäin. Järjen nostaminen kaiken yläpuolelle vie nopeasti järjettömyyteen. Ja jotenkin minusta vaikuttaa, että Platon ei itsekään luottanut ihan hirveästi tähän järjellä ja viisaudella johtamiseen, sillä hänenkin ihanneyhteiskunnassaan heti järjen alapuolella oli voima – sotilaiden luokka, joka pitäisi kansan järjestyksessä, jos järkevät päätökset eivät sitä olisi jostain syystä miellyttäneet.

Meidän demokraattinen järjestelmämme ei ole ollenkaan huono. Se ei aina tuota järkevintä mahdollista päätöksentekoa, mutta se tuottaa päätöksiä, joiden kanssa me voimme elää. Se estää mielivallan ja se pitää oven avoimena huonoille päättäjille ulos ja hyville sisään ja totta kai myös toisin päin, ihan miten me vain päätämme. Kuntavaalit ovat jo nurkan takana ja me pääsemme valitsemaan päättäjämme. Valitaan sellaisia kuin itse haluamme: järkeviä, viisaita, empaattisia, osaavia, tunteellisia, innokkaita, pohdiskelevia tai jotain ihan muuta – juuri sellaisia kuin haluamme, niin kuin demokratiassa tehdään.

Jenni Komonen

Kirjoittaja on järvenpääläinen kaupunginvaltuutettu, yrittäjä, toiminnanohjaaja, perheenäiti ja kansalaisaktivisti.

Järvenpäättäjät-blogissa kaupunkimme luottamushenkilöt kertovat lähellä sydäntään olevista, meille kaupunkilaisille tärkeistä asioista.

Kirjoittaja:

Jenni Komonen

Jaa juttu:

Kirjoittaja:

Jenni Komonen