Takaisin listaukseen
Blogi

Kulttuurista, hyvinvoinnista ja auton renkaista

Järvenpäissään
Kulttuurijohtaja Sami Ylisaari

Kulkutauti on edelleen kaikkien huulilla, mutta yritän tässä pääosin aivastella sen ohitse. Oman työni näkökulmasta tällä hetkellä näkyvin taide- ja kulttuurialaan vaikuttava ’trendi’ on hyvinvointi. Hyvinvoinnin tematiikka on uudehkon kuntien kulttuuria ohjaavan lain ydin, se leikkaa läpi koko kaupungin toiminnan eetoksen ja tuntuu olevan ensisijainen tavoittelemisen arvoinen kohde, oli toimiala mikä hyvänsä.

Näinhän se varmasti onkin, vaikea kuvitella mikä olisi tärkeämpää kuin se, että voidaan hyvin. Mutta miten taide ja kulttuuri lisää hyvinvointia? Miten Järvenpäässä taidesisällöt ja tapahtumat luovat hyvinvointia ja muuta lisäarvoa, jotta siihen kannattaa investoida yhä tiukkenevassa taloustilanteessa? Mielestäni kysymys on kokonaisuudesta. Ei taide yksinään luo ’riittävää’ hyvinvointia eikä varsinkaan kaikille. Tunnen henkilöitä, joille Shostakovich ja Shakespeare tuovat yhtä paljon mielihyvää kuin potku nivusiin ja toisaalta, joillekin he tuovat ekstaasin. Toisaalta julkinen taide on asia minkä vaikutukset ovat hyvin suurelta osin positiivisia.

Vuonna 2016 Suomen taideseuran tekemän kyselytutkimuksen mukaan 75 % suomalaisista haluaa taideteoksia rakennettu ympäristöönsä. 79 % on sitä mieltä, että taide parantaa ympäristön viihtyisyyttä ja turvallisuutta ja 67 % uskoo, että taide nostaa alueen ja kiinteistön arvoa. ROTI (rakennetun omaisuuden tila) julkaisu kannustaa huomioimaan taiteen mahdollisuudet teknillistaloudellisten tavoitteiden rinnalla. Vau! Julkinen taide siis tutkitusti tuo hyvinvointia. Jos Järvenpäässä halutaan kohentaa hyvinvointia niin julkiseen taiteeseen satsaaminen on aika pomminvarma keino! Ja sillä tiellä onneksi ollaan.

Mutta ei se sitä yksistään tee, jos ihan rehellisiä ollaan. Ei tee myöskään uusi urheiluhalli, leveämmät parkkipaikat tai koivusta veistetty päiväkoti. Ajattelisin, että lähestymistapa tulee olla holistinen, kokonaisvaltaisesti yksilö huomioon ottava. Taiteen ja kulttuurin kentän ei tarvitse luoda tai tehdä koko kokonaisuutta, taiteen ja kulttuurin tulee tehdä ’vain’ oma osuutensa. Teatterijäärä David Mametia vapaasti mukaillen; ”ei autonrenkaan tarvitse näyttää autolta. Auton tarvitsee näyttää autolta. Renkaan tehtävä on olla paras mahdollinen rengas.”

Taide ja kulttuuri ovat hyvinvoinnin osatekijöitä siinä missä rengas on osa autoa. Taiteen ja kulttuurin tehtävä on toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla omassa tarkoituksessaan. Toiselle se on kulttuurin kokemista, toiselle siihen aktiivisesti osallistumista ja kolmannelle se on ihan jotain muuta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että yhteinen kollektiivinen kokemus on jossain määrin edellytys hyvinvoinnille. Charlotte Bronten sanoin: ”happiness unshared can scarcely be called happiness” eli harva on onnellinen yksin. Toivottavasti saadaan taas pian olla yhdessä.

Tällä hetkellä on helppo olla huolissaan kulttuurin rahoituksesta kulkutaudin vaikutuksen, kuntatalouden yleisen kyykkäämisen ja Veikkaus -voittovarojen vähenemisen myötä. Toisaalta en ole ainakaan itse kokenut samankaltaisia ryysiksiä mitä museoissa on ollut pre-ruton aikaan. Tilastot sanovat samaa, taidetta koetaan enemmän kuin koskaan. Teatterit tekevät Suomessa jättimäisiä satsauksia musikaaleihin, joiden lipusta maksetaan, jos ei nyt ihan Broadway, niin West End lippujen hintoja. Festivaalikenttä laajenee ja monimuotoisuus lisääntyy hurjaa vauhtia.

Itse uskon taiteen ja kulttuurikentän voimistuvan ja sen monimuotoisuuden laajenevan entisestään pitkällä aikavälillä. Väestön vanhenemisen myötä perinteiset taidemuodot saavat lisää yleisöjä virkeistä ja maksukykyisistä eläkeläisistä. 2010-luvulla syntynyt sukupolvi tulee luomaan sellaisia digitaalisia ja mitä-lie-tekniikoita hyödyntävää taidetta, jota ei osaa vielä edes kuvitella. (Yritin saada niskalenkkiä NFT teoksista, toisin kävi.)

Toivottavasti taiteen ja kulttuurin rahoitus ei julkishallinnon puolella vähene, vaikka tiukat ajat ovat varmasti edessä. Toivottavasti rahoitus nousee, sillä se on investointi yhteiskuntaan, yksilöön ja hyvinvointiin. Me olemme kaikki yksilöitä erilaisin kiinnostuksen kohtein, mutta hyvinvointia luodaan kaikilla tasoilla monimuotoisuutta lisäämällä.

Sami Ylisaari, kulttuurijohtaja Järvenpäästä

Järvenpäissään-blogissa kaupungin virkamiehet ja työntekijät kertovat lähellä kaupunkilaisia olevista asioista, ihmiseltä ihmiselle.

Kirjoittaja:

Sami Ylisaari

Jaa juttu:

Kirjoittaja:

Sami Ylisaari