Takaisin listaukseen
Blogi

Mennäänkö eläkkeelle niin kuin Strömsössä?

Järvenpääläiset

Ajatus eläkevalmennuksesta on tähän saakka tuntunut monen mielestä oudolta ajatukselta. Vähitellen on kuitenkin alettu ymmärtää, että kysymyksessä on elämänmuutos, johon on syytä paneutua. Minkä vuoksi eläkkeellä oleminen olisi huolettomampaa kuin siihenastinen elämä? Mitkä ongelmat eläke ratkaisee?

Eläkkeelle siirtyminen nähdään usein porttina paratiisiin, iästä riippuen enemmän tai vähemmän kaukaisena unelmana. Tänä kiireisenä ja moninaisten työpaineiden sävyttämänä aikakautena suhtautuminen on ymmärrettävää. Eläkeodotuksen hurmassa ja sen suuren päivän lähestyessä jää kuitenkin monelta huomaamatta, että edessä on elämänmuutos, johon ei välttämättä ole osannut varautua.  Kun päällimmäisenä on ajatus odottavasta ihanasta vapaudesta.

Eläkkeelle siirtyminen ei ole niin yksiselitteinen asia kuin se monen mielestä tuntuu. Jotkut meistä joutuvat eläkkeelle. Työhaluja olisi, mutta jotkin ulkoiset seikat pakottavat siihen. Yleisin syy on työkyvyttömyys, mutta valitettavan usein syynä on myös työttömyys.

Jotkut taas pääsevät eläkkeelle. Sitä voi pitää eläkkeelle joutumisen vastakohtana. Eläke on vapautus työstä ja sen aiheuttamista paineista.

Jotkut lähtevät eläkkeelle. Pääsemisen ja lähtemisen välillä on se ero, että pääseminen riippuu jonkun muun päätöksestä, lähtemisestä päättää lähtijä itse. Lähtemisessäkin on vielä pieni ero riipppuen siitä, lähdetäänkö jostain vai lähdetäänkö jonnekin. Lähdetäänkö tylsästä työpaikasta vai lähdetäänkö aloittamaan jotain uutta?

Ja jotkut sitten vain jäävät tai siirtyvät eläkkeelle. Siihen ei silloin sisälly mitään dramaattista suuntaan tai toiseen. Aika vain tuli täyteen. Tämä oli nyt tässä. 

Talous, sosiaalinen elämä ja ajankäyttö muuttuu

Tapahtuipa eläköityminen sitten millä em. tavalla tahansa, siitä seuraa aina neljä merkittävää muutosta.

Kouriintuntuvin muutos tapahtuu taloudessa. Kuukausittaisen käteen jäävän rahasumman määrä pienenee selvästi. Tulotasosta riippuen muutoksen merkitys vaihtelee. Muutokseen voi, ja itse asiassa on syytäkin, varautua selvittämällä etukäteen eläkkeen suuruus. Sen saa helposti vakuutusyhtiöstä. Normaalin palkansaajan kohdalla arvio on hyvin lähellä lopullista summaa. Kun laskelma on silmien edessä, voi sitten miettiä, miten se vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen. 

Kolmen muun muutoksen seuraukset ovat sitten etukäteen vaikeammin arvioitavissa. Ensimmäinen koskee sosiaalisia suhteita.  Suurin osa niistä liittyy tavalla tai toisella työhön. Työtoverit, esimiehet, alaiset, asiakkaat, yhteistyökumppanit. Kun ne jäävät pois, mitä jää jäljelle? Perhe, sukulaiset, ystävät, tuttavat. Lukumääräisesti kuitenkin pienempi joukko.

Määrä ja laatu ovat tunnetusti kaksi eri asiaa. Työtovereiden kanssa syntyy usein kestäviä ystävyyssuhteita. Toisaalta jokaisella meistä on tuttavapiirissään ihmisiä, joita ilman tulisi hyvin toimeen. Pahimmassa tapauksessa ne löytyvät lähipiiristä.

Olennaisempaa kuin sosiaalisissa suhteissa tapahtuvat lukumäärän väheneminen on, että niiden ylläpito siirtyy omalle vastuulle. Työelämässä pääosa suhteita säilyi, vaikka itse ei olisi ponnistellut niiden hyväksi. Mutta jos et itse pidä yhteyttä ystäviisi, hekin lakkaavat ennen pitkää pitämästä yhteyttä sinuun.

Vastaavanlainen muutos tapahtuu myös ajankäytössä. Työhän sanelee ajankäytön, tavalla tai toisella, ympäri vuoden. Kun se kontrolli jää pois, alkaa se ihana vapaus!  Mutta samalla alkaa myös vastuu. 

Jos elämä lähtee luisuun, työnantajalla on tänä päivänä mahdollisuus ja jonkinlainen velvollisuuskin puuttua siihen.  Mutta jos eläkeläinen jää nuokkumaan sohvalle kaljatölkki kourassa, niin kuka siihen puuttuu?

Kuka minä olenkaan?

Kolmannesta muutoksesta puhutaan yllättävän vähän, vaikka se on itse asiassa kaikkein tärkein. Se on roolimuutos. Kuka minä olen?

Sillä hetkellä, kun aikoinani sain käteeni eläkepäätöksen, tajusin yhden asian. Olin ollut siinä onnellisessa asemassa, että minun ei ollut tarvinnut kantaa töitä kotiin. Mutta siitä huolimatta olin ollut projektipäällikkö 24/7.  Seuratessani mitä muualla tapahtui, olin alitajuisesti suodattanut kaikki työpaikkasilmälasien läpi.  Saadessani eläkepäätöksen käteeni tajusin, että nyt minä olin vapaa! Vapaa kaikista työpaikkaani kohdistuvista sidonnaisuuksista.

Eläkeläisellä on eri mahdollisuuksia reagoida uuteen tilanteeseen. Hän voi ruveta eläkeläiseksi, mikä voi tarkoittaa melkein mitä vaan. Sohvaperunasta paikasta toiseen viilettävään duracell-pupuun. Hän voi olla entinen jokin. Siihen aikaan, kun lehdissä julkaistiin syntymäpäiväsankareiden kuvia, oli kiinnostavaa seurata, miten monella eläkeläisellä oli heidän entinen tittelinsä. Mieleen jäi 90-vuotias, joka oli entinen pankinjohtaja. Kaveri ei ehkä 30 vuoteen ollut hoitanut hommaansa, mutta hän halusi, että hänet muistettiin siitä. Ja se oli ihan ok. Tai sitten voi aloittaa jotain ihan muuta, luoda vielä itselleen uuden uran.

Useimmille siirtyminen uuteen rooliin, oli se sitten mikä hyvänsä, sujuu helposti. Mutta joillekuille se tuottaa vaikeuksia. Jos elämä on kiertynyt työroolin ympärille eikä vaihtoehtosuunnitelmaa ole, eläkkeelle siirtyminen voi olla kivuliasta. 

Muutama vuosi sitten juttelin Merikarvialla viimeisiä työpäiviään viettäneen nuohoojan kanssa. Merikarvialla oli paljon vapaa-ajan asuntoja ja nuohouksen yhteydessä oli isäntäväen kanssa vaihdettu usein muutama sana muustakin kuin ammattiasioista. Nuohooja oli luonteeltaan sosiaalinen. Nyt häntä vähän mietitytti, miten saisi aikansa kulumaan, kun nuo päiviä piristäneet tapaamiset jäivät pois.

Eläkevalmennuksesta startti eläkepäiviin

Ajatus eläkevalmennuksesta on tähän saakka tuntunut monen mielestä oudolta ajatukselta. Vähitellen on kuitenkin alettu ymmärtää, että kysymyksessä on elämänmuutos, johon on syytä paneutua. Minkä vuoksi eläkkeellä oleminen olisi huolettomampaa kuin siihenastinen elämä?  Mitkä ongelmat eläke ratkaisee? 

Itse olen tehnyt eläkevalmennuksia reilun kymmenen vuoden ajan. Olen hakenut valmennuksissa yhteistyössä osallistujien kanssa ratkaisuja heidän mieltään askarruttaneisiin asioihin. Tulokset ovat olleet hyviä. Ihmiset ovat avautuneet asioistaan, jakaneet kokemuksiaan ja tuntemuksiaan toistensa.  He ovat havainneet, etteivät ole yksin huoliensa kanssa. He ovat saaneet toisistaan tukea.

Eläkkeelle siirtyminen on vain yksi elämänvaihe muiden joukossa.  Yhdessä suhteessa se kuitenkin eroaa muista. Siirryttäessä aikaisemmin elämänvaiheesta toiseen on tiedetty, että sen uuden vaiheen jälkeen tulee uusi. Lapsuutta seuraa nuoruus, opiskelua valmistuminen, valmistumista työnteko, seurustelua perhe-elämä eri vaiheineen. Eläkkeen jälkeen tuollaista uutta vaihetta ei enää tule.  Paitsi se Grande Finale. Peräseinä häämöttää, sille ei mahda mitään.

Silti on syytä muistaa, että elämää on edessä eläkevuosinakin. Kuten George Elliot on ihastuttavasti todennut: ”Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla siksi, joksi voit tulla!”

Ilari Rantala
YTM ja eläkevalmentaja
ilarira@gmail.com

Kirjoittaja:

Ilari Rantala

Jaa juttu:

Kirjoittaja:

Ilari Rantala