Pelosta huolenpitoon ja turtumukseen

Ikäihmisten ajatuksia koronavuodesta 2020

Järvenpään eläkeläisneuvosto on keväällä ja syksyllä kerännyt ikäihmisten kuulumisia korona-aikana. Vastausten kollaasissa korostuivat kevään pelästyminen, ihmettely, ja se, että jokin toinen alkoi hallita elämää; aika ja ympäristö kutistuivat. Toisaalta oman ajan lisääntyminen ja menojen sekä velvoitteiden vähentyminen koettiin myös hyvänä.

”Pelokas harmaapäinen vanhus kurkistaa kerrostalon ikkunasta, aution koulunpihan laidalla kirkuu yksinäinen lokki. Jostain huoneistosta kuuluu kovaäänistä riitelyä. Kukaan ei tiedä kuinka kauan odotamme!”, kirjoitti yksi vastaaja eläkeläisneuvostolle.

”Kaikkein eniten ahdisti ympäristöstä tulevat ristiriitaiset viestit, omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa kaikkeen, oma käyttäytyminen ei vaikuta mihinkään. Hallituksen ja viranomaisten päätökset ovat vääriä, päätöksiä ei ole tehty riittävän tiukkoina tai sitten ne rajoitukset ja suositukset ovat olleet ylimitoitettuja. Naiivisti ajattelen, että päätöksiä tehneet ja tekevät ovat parhaansa tehneet sen tiedon varassa, joka on ollut käytössä”, määritteli kriisiä toinen vastaaja.

Menetetty vapaus ahdisti

Vapauden menetykseen kilpistyi korona-ajan kovin koettelemus: ”Itselleni vaikeimmaksi muodostui se, ettei voinut tavata ihmisiä. Ei sukulaisia, tuttavia eikä vieraampiakaan… kaikki oikein kulminoitui Uudenmaan sulkemiseen.”

”Kysyttäessä miten ajatteli jaksavansa/tulevansa toimeen, jos tilanne jatkuu 1-4kk, arvelin ja luulin sen sujuvan ilman ongelmia. MUTTA n.1,5kk kuluttua sain yllättäen kokea jonkinlaista ahdistusta ”vapauden” puutteen vuoksi.”

Yhteinen vastuunkanto ja huolehtiminen myös lisääntyivät

Syksyllä koronasta oltiin kevään verran viisaampia, ja vastaajat hahmottivat pandemiaa kokonaisuutena.  Eräs vastaaja kirjoitti alun siivous- ja jumppausenergian hiipuneen.  Verrattiin koronaa sota-aikaankin, korostaen kuinka rauha ja vapaus ovat terveyden ohella elämän arvokkainta antia. Koronasta voi myös oppia jotain, kun oikeat arvot tulevat ihmistä lähelle.

”Pelko, ahdistus, huoli vaihtuivat vähitellen kiitollisuuteen siitä, että asia oli yhteinen. Vastuunkanto lisääntyi. ”Terveys edellä” niin läheis- kuin laajemmillakin tasoilla.”

Viranomaisten yhteydenottoa ikäihmisiin pidettiin hienona asiana, ja päättäjien sulkupäätöksiä kiiteltiin vastuullisiksi vaativassa tilanteessa: ”Pieni huoli on kuitenkin seuraavasta tai seuraavista korona-aalloista, jos nekin vaativat yhteiskunnan sulkuja…riittävätkö psyykkiset voimat?”

Turtuminen

Yhden vastaajan mieli on jo kiinnittynyt koronavapaaseen arkeen: ”Kauheasti en jaksa koronasta keskustella yleisellä tasolla. Koen tärkeäksi tulevan yhdistystoiminnansuunnittelun, suuntaamisen tulevaan, ehkä jonkun verran kestän turvallisuusohjeiden päivitystä. Kaipaan teatteriin, konserttiin matkustaminenkin olisi mukavaa. Toivon, että kirjastot pysyvät auki – ei lomautuksia eikä muita sulkuja, samoin toivon, että museot voivat tarjota hyviä näyttelyitä, konserttikin tuntuisi hyvältä.  Kaipaan yhteisiä retkiä. Kaipaan sitä, että voimme turvallisesti tavata toisiamme ja puhua muusta kuin nurkan takana väijyvästä koronasta.”

Tähän voimme varmasti moni samaistua.

Vuosi takana – toinenko edessä

Joulun odotus ja vuoden vaihtuminen tekevät haikeaksi ja epävarmaksi. Tuleva joulu on erilainen, yhteiset sukutapaamiset eivät onnistu, nyt taitaa toteutua kevään tiukka vaatimus ”Pysykää kotona”.

”No eiköhän me vielä löydetä joulusta pieniä ilonpisaroita. On kynttilän valoa, mukavassa määrin skypeä, WhatsAppia, puheluita, ikkunan alla vierailua, ulkolenkkejä turvaväleillä ja oven taakse tuotuja torttuja. Voidaan ruokailla ”yhdessä” videon välityksellä, joululaulujakin voi lauleskella eri sukupolvien yhteisenä etäkuorona”, kirjoittaa eläkeläisneuvoston puheenjohtaja Leena Peltosaari.

Rokote on tämän päivän taikasana. Sen vaikutuksesta ikäihminen voi kevään korvilla raottaa ulko-ovea tuttaville, lähteä mukaan harrastuksiin ja viettää monen sukupolven voimin kevään tärkeää juhlaa, äitienpäivää. Mutta siihen asti tulee muistaa turvavälit, maskit, käsien pesut ja uusimpana suosituksena D-vitamiiniannokset.

Eläkeläisneuvosto toivoo jokaiselle ikäihmiselle valoisaa vuotta 2021!

Ikäihmisten kommenteista kirjoittaneet Pilvi Kallio-Meriläinen ja Leena Peltosaari.